29. syyskuuta 2011

French Films - Imaginary Future [Arvio]

Viikko ja päivä sitten tärisevin käsin revin muovit pois French Filmsin debyyttialbumi Imaginary Futuren  päältä ja asetin levyn soittimeeni. Etukäteen tästä huhuiltiin yhtä vuoden kovimmista suomalaisista levyistä ja odotukset olivat itse kullakin varmasti todella korkealla. Voisiko muka suomalainen bändi tehdä niin hyvää surffi rockia? No mitä ilmeisimmin, kyllä voi! Blogi toisensa perään hehkutti tulevan levyn olevan jotain suurta. Olihan French Films iskenyt pöytään kovia biisejä toisensa jälkeen. Unohtamatta onnistunutta EPtä. Mahtavat lähtökohdat levylle ja kuten jo mainitsinkin odotukset olivat kaikilla varmasti korkealla.

Kolme todella kovaa sinkkua. Lopun levystä pitäisi olla ihan fiasko, jos tämä levy pettäisi. Onneksi kuitenkin asia ei ole. Eikä edes sinne päinkään. Levy on nimittäin loistava kokonaisuus, joka onnistuu lumoamaan jo heti ensikuuntelullaan. Tarttuvat kitaramelodiat ja se fiilis, joka biiseistä huokuu tekevät levystä, tekee levystä täysin mukanaan vievän ja ennen kuin ehdit edes tajuta levy loppuikin jo. Joku voisi sanoa, että "kaikki hyvä loppuu aikanaan", mutta oikeasti siinä vaiheessa kuuluu painaa replay-nappia ja naatiskella vielä toinenkin kierros mahtavaa levyä. Tai kolmas. Tai neljäs. Tai miten monta ikinä haluakaan. Musiikki vie mukanaan ja ennen pitkää alkaa itse kunkin pää keinahdella musiikin tahdissa ja jalka takoa maata.

French Films on onnistunut tekemään ihan loistavan debyytin. Menee kirkaasti vuoden kotimaisten kärkijoukkoon, kuten ennakkoonkin ennakointiin. Tarttuvat melodiat, mahtava fiilis ja lyriikat pitävät huolen siitä, ettet selviä levystä vain yhdellä kuuntelulla. Huikea levy, huikeaa musiikkia. Kyllä tätä kelpaa kuunnella kerran jos toisenkin. Mahtava aurinkoinen ja kesäinen piristys tähän ankeaan syksyyn.

Loistava debyytti, kiitän!
Rakkaudella, Markku

Ja alla maistelut levyltä. Lisää löytyy soundcloudista.
Imaginary Future (2011) by French Films

25. syyskuuta 2011

Madcraft - Lovelock'd EP [+ Jenni Vartiainen Cover!]

Hellurei, tänään haluaisin esitellä teille uuden tuttavuuteni Madcraftin. Nuori helsinkiläinen erittäin energistä ja melodista punkpoppia soittava yhtye julkaisi kesän aikana toisen EPnsä nimeltä Lovelock'd. Hyvin amerikkalaistyylinen punkpop tarttuu erittäin hyvin ja energisyydellään tempaa kuuntelijan mukaansa. Popmaisen tarttuvaa, mutta punkmaisen energistä ja samalla kuitenkin melodista. Toimii! Jokin bändi minulle tulee lievästi musiikista mieleen, mutta en sitten millään saa mieleen, että mikä ihme se on. Ehkä se toinen bändi onkin kokonaan mielikuvitukseni tuotetta, sillä bändin musiikille on jo muodostunut oma erottuva saundinsa.

EPn avausraita on Let Me Breathe, joka antaa koko levylle energisen alkufiiliksen. Kaiken lisäksi se on erittäin tarttuva, sillä olen jo useaan otteeseen huomannut sen soivan päässäni. Biisi on sellainen, joka vie mennessään heti ensikerrasta lähtien. On se sen verran intenssiivinen ja energinen ralli! Ehdoton EPn kohokohta ja oma suosikkini bändn tuotannosta. EP jatkuu samanlaisella energisellä punkmeiningillään vielä Oh No! biisin verran, mutta 2 People 2 Places biisissä meno jo "rauhoittuu" ja enemmän ollaan keskitytty melodiseen puoleen kuin fiilikseen. Erilaisuutensa kuin myös musiikkitaituroinnin esilletuomisen ansiosta biisi on toinen levyn ehdoton kohokohta, jonka ainakin suosittelen tsekkaamaan jollei muuta. Siis Let Me Breathen ohella.

Madcraft on bändinä erittäin positiivinen tuttavuus, josta selvästi huokuu esiin potentiaalisuus. Uskon ja erityisesti toivon bändin ponnistavan vielä pitkälle. Enkä näkisi sille edes mitään estettä. Musiikin ja muutaman youtube-pätkän perusteella bändi vaikuttaa myös oikein hyvältä livebändiltä. Yksi liveveto on esimerkisi tuo coveri Jenni Vartiaisen biisistä Nettiin, joka on suoraan sanottuna eeppinen, mutta myös erittäin hyvä ja piristävä!

EP on energinen ja onnistunut kokonaisuus, jota kelpaa kuunnella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä. Markku ehdottomasti tykkää Madcraftista ja suosittelee muitakin tsekkaamaan. Innolla jään odottamaan, mitä tästä bändistä vielä muodostuu ja milloin heistä seuraavan kerran pääsen kuulemaan.

Lovelock'd by MadCraft

23. syyskuuta 2011

The New Tigers - s/t

Tulin keskiviikkona levyn käsiini saatuani luvanneeksi rustaavani lähipäivinä fiilikseni The New Tigersin debyytistä niin tässä sitä nyt ollaan. Heti alkuun pitää sanoa, että levy on erittäin hyvä. Asetin levylle Velvet Jamin ja Pocketful Of Sandin perusteella todella kovat odotukset ja Tikrut lunastivat kaikki odotukseni kirkaasti sekä kolminkertaisesti. Taisinhan minä hehkuttaa Pocketful Of Sandia kesän parhaaksi suomalaisjulkaisuksi enkä sanojani aio syödä. The New Tigers on samanaikaisesti ihanan piristävä, mutta myös ihanan kiireetön ja levollinen. Määrätietoisesti, mutta kevyesti levy lipuu eteenpäin kitaramelodioidensa sattelemana Appun ja Valtterin luodessa laulullaan biiseihin uskomatonta tunnelmaa. Biiseistä välittyy ihan uskomaton fiilis. The New Tigersin musiikki tuntuu selkäytimessä asti - siis ihan oikeasti. Harvoin musiikki uppoaa näin syvälle.
World's Greatest Actor by thenewtigers

Levy lähtee käyntiin piristävällä ja energisellä World's Greatest Actor biisillä, joka on yksi levyn ehdottomia kohokohtia. Saundiltaan se poikkeaa paljon sinkuista pirteydellään, joten odotuksen monipuolisesta levystä heräsivät. Lopetus Clocks Of Destruction on myös toinen edukseen hyvin erottuva pirteä ja energinen biisi. Avauksena biisi on ihan loistava, sillä levyn ensikuuntelulla biisi lumosi minut lähes täysin. Vaikka Soundcloudista olin kappaleen aiemmin kuullut iski se nyt ihan eri tavalla. Sen jälkeen, kun iskettiin Velvet Jam, joka on myös levyn kohokohtia, olin jo melkein tajuton. Velvet Jamiakin minä aiemmassa postauksessa olin jo "ihan pikkasen" ehtinyt hehkuttaa.
The New Tigers : Velvet Jam by Soliti

Kaksi kovaa iskettiin heti alkuun. Seuraisko tästä alamäki vai voisiko levy pitää tasonsa edelleen korkealla? Vastaus on kyllä. Ala- ja ylämäki meno tosin jatkuu, muttei laadun vaan fiiliksen mukaan. Välillä käydään murheellisemmissa saundeissa, kuten Girls Are Out To Get Me biisissä ja välillä taas kiivetään ylämäkeä piristävämmän saundin merkeissä.

Mielenkiinto ei lopahda missään vaihessa. En edes tiedä monettako kertaa jo levyä kuuntelen läpi tätä kirjoittaessani, mutta silti se pysyy joka kerta yhtä mielenkiintoisena ja kahlitsevana. Fiilis vie täysin mukanaan. Kertakaan ei ole tullut sitä oloa, että "njääh, vaihdan biisin". Ja vaikka nyt levyltä läpitunkevaa fiilistä hehkutankin ei sovi unohtaa bändin soittopuolta, sillä vaikka kyseessä on uusi bändi eivät soittajat ole mitään untuvikkoja. Päinvastoin, sillä esimerkiki kitaramelodiat ovat erittäin hienoja ja taitavia. Muita soittajia mitenkään väheksymättä.

Vielä yksi biisi, jonka tahdon erikseen nostaa levyltä on tuo melkeinpä jo iki-ihana Pocketful Of Sand. Biisi vain kasvaa ja paranee kerta kerralta, vaikka sen ei edes uskoisi olevan enää mahdollista. Ei siitä mihinkään pääse, sillä tämä biisi hipoo melkein täydellisyyttä!
The New Tigers : Pocketful Of Sand by Soliti

Olen usein käyttänyt "rakastaa"-verbiä kirjoittaessani, mutta nyt en keksi mitään muuta sanaa, joka sopisi tähän paremmin. Sillä rakastan tätä levyä, rakastan The New Tigersia ja rakastan tätä musiikkia. Nyt tulee suuria sanoja, mutta tämä on tämä on parhaimpia levyjä, mitä olen aikoihin kuullut. Ehdotonta tämän vuoden kärkeä, ellei jopa itse se terävin kärki. Mahtavaa ja monipuolista musiikkia. Todella tykkään. Ihan kuin se ei olisi jo tullut selväksi...

Slow Show blogin Juhania lainaten: "Ihan saatanan hieno debyytti. Kiitos."

21. syyskuuta 2011

Levyostoksia: The New Tigers ja French Films

BOOYEAH! Ai että, kun on taas namia! Meikäpoika nimittäin sai vihdoin käsiinsä odottamani levyt French Films - Imaginary Future ja The New Tigers - New Tigers. Katotaas, jos vaikka viikonloppuna innostuisin jonkilaisen oman arvioni näistäkin levyista rustamaan.

Se on muuten omalla tavallaan vähän pelottavaakin, miten hyvä fiilis siitä tulee kun saa hyppysiinsä vielä muoveissa olevan sormia polttelevan albumin. Sitten alat repiä muoveja irti kuin eskarilainen jouluaamuna kiljuen samalla "ÄITI KATO!!"
Se on aina yhtä hieno fiilis, kun kädet täristen olet saanut vihdoin muovin poistettua ja pitelet käsissäsi tuoretta CDtä, jonka kädet täristen asetat soittimaan ja painat ensimmäistä kertaa play-nappia. Musiikki alkaa soimaan ja sinut valtaa lämmin sekä erittäin hyvä mieli. Rentoutuneena lysähdät sohvalle ja leijailet musiikin siivin jonnekin tuntemattomaan.

Elämäkö parasta huumetta? Paskat. Musiikki on!

20. syyskuuta 2011

Face Of God - Fire EP

Teenpäs nyt kirjoituksen EPstä, josta oli tarkoitus ja olisi pitänyt tehdä jo jonkin aikaa sitten. Nyt siihen on kuitenkin oiva tilaisuus, koska minulla on hieman tylsää ja tällä tavalla voin kivasti pakoilla huomista bilsan koetta. Joka tapauksessa jo aikaisemmin aika paljonkin hypettämäni Face Of Godin Fire EP julkaistaan 21. päivä - eli huomenna. Koska olen syntynyt kultalusikka peräpäässä omistan EPn jo ja ajattelin nyt rustata mielipiteeni siitä. Eli siis tehdä tälläisen levyarvion. Arvosteluista olen päättänyt luopua, koska a) en mielestäni osaa kirjoittaa arvostelua b) kirjoitan vain mielestäni hyvistä bändeistä ja levyistä, joten "arvostelu" käsite vähän menettää merkityksensä, kun jokainen levy on mielestäni hyvä. Ja jos ei tekstitä tajua, että pidän ja rakastan kyseistä viisua tai levyä, niin se on ehkä jo vähän huonompi juttu.

Kuitenkin puhutaanpa sitten vähän tästä EPstä. Aiemmin Face of God oli jo jakanut soundcloudiin EPltä biisit The Miracles ja nimikkoraita Firen, joten käytännössä puolet EPstä oli jo tuttua kamaa. Mutta ihan hyvin biisit kolahtivat EPltäkin kuunneltuna, ellei jopa paremmalta, kun kuuntelukertoja on enemmän alla. Fire ja The Miracles toimivat edelleen ja erittäin hyvin. Fire varsinkin tuntuu tulevan ajan kanssa aina vain paremmaksi. Erittäin kova ja asiallinen raita, joka iskee vasten kasvoja eikä jätä todellakaan kylmäksi. The Miracles jatkaa hyvin samaa linjaa, mutta enemmän melodisena. Kuitenkin olen näistä biiseistä jo vähän kertoillut enemmän edellisessä kirjoituksessa, joten keskityn näihin henkilökohtaisiin uutuuksiin.

Kaksi uutta biisiä ovat siis Turn Back The Time ja Elephant, joista erityisesti jälkimmäinen on kolahtanut erittäin hyvin ja noussut Firen ohalla lempparikseni. Elephant on ehkä EPn melodisin biisi ja ehkä kaikkein helpointen tarttuva ja avautuva. Voisiko se olla Face Of Godin ensimmäinen isompaan radiosoittoon nouseva hitti? En kuitenkaan näistä asioista osaa oikein mitään sanoa, joten parasta olla hiljaa ja jättää ne muiden päätettäviksi. Nimittäin omasta mielestäni se voisi olla melkeinpä mikä vain.

Turn Back The Time ei kuitenkaan ole muiden biisien tavoin yhtä hyvin kolahtanut tai sitten en vain vielä ole päässyt kunnolla siihen sisälle. Huonoksi en kuitenkaan sitä sano, sillä sitä se ei edes ole. Tässäkin biisissä on kuitenkin vahvasti bändille jo oikeastaan ominainen asenne mukana, sillä hyvin helposti ja lähes huomaamatta alkaa jalka takoa lattiaa sekä pää nyökkymään musiikin tahdissa. Ja biisin ehdoton kohokohta ja loistava lopetus koko levylle on tuo reippaan parin minuutin outro tai instrumentaalinen osuus vai miksi tuota nyt oikeasti pitäisi nimittääkkään. En oikeastaan tiedä. Joka tapauksessa biisin lopetus ja samalla koko EPn lopetus on loistava. Se mielestäni aika hyvin kiteyttää kahteen minuuttin koko Face of Godin musiikin. Se on melodista, energistä ja todella kovalla asenteella soitettua monipuolista musiikkia.

Kaiken kaikkiaan EP on erittäin hyvä kokonaisuus, jota kelpaa kuunnella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä. Levyn julkkari on siis huomenna ja ainakin Stupido shopista voit lätyn itsellesi hankkia. Face Of God on bändi, jonka todellakin suosittelen tsekkaamaan - oikeasti.

Loppuun vielä maistiaseksi Fire, joka on supersuosikkini. Lisää biisejä löytyy Soundcloudista.

Fire by Face of God

E: Hyvästä on helppo kirjoittaa ja kylläpäs sitä tekstiä nyt tulikin!

19. syyskuuta 2011

Daft Punk - Drive [Full Version]


Jahas, nyt on sitten tuo paljon haloota ja huomiota herättänyt Drive biisi saatu kokonaisuudessaan kuunneltavaksi. Aiemminhan netissä on liikkunut "vain" parin minuutin maistiaispätkä. Tämä biisi on siis Soma Recordsin arkistojen pohjalta löytynyt julkaisematta jätetty biisi, joka nyt Soma Recordsin 20. vuosipäivän kunniaksi julkaistaan. Tai näin muistan lukeneeni, korjatkaa jos puhun iha lööperiä. Elikkäs joka tapauksessa nyt ei ole mitään jäljiteltyä vaan ihan ehtaa 90-luku saundia.

Muttamutta parin kuuntelukerran perusteella voisi melkeinpä sanoa, että biisiin liittyvä "kohu" on pelkästään nostalgisuuden ansiota. Mikään tykkiraita tämä ei nimittäin ole. Ihan hauska, mutta menee lähes saman tien toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ainoa, mikä jää biisistä jälkikäteen mieleen on noin tuhat kertaa lausuttu "Drive home" Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan ihan vain nostalgisuuden vuoksi, jos ei muutoin.

18. syyskuuta 2011

Isoveli - Tanssi tai Kuole


Ei herranjumala. Tämä Isoveljen (eli Brightboysin) uusi biisi on soinut lähes tauotta päässäni eilisestä asti, kun kuulin sen automatkalla radiosta. Miten joku biisi voi oikeasti tarttua näin kovin päähän? Yleensähän aika negatiivinen asia, kun joku yksittäinen biisi soi taukoamatta päässä, sillä useimmiten ne biisit ovat todella ärsyttäviä. Tanssi tai Kuole on kuitenkin erilainen, sillä vaikka se on nyt 30h soinut päässäni en siltikään ole kyllästynyt tai ärsyyntynyt siihen.

Todella svengaava ja tarttuva biisi, jossa on mukana vielä vähän soulmaisuuttakin. Mielelläni tämän biisin tahdissa tanssin, kuoleman jätän mieluusti sitten toiseen kertaan.

Isoveli: Tanssi tai kuole by Exogenic Music Group

Suomalaisia Helmiä - Kaspar, Kastor ja Murmansk

...Olipa loistavasti muotoiltu otsikko. Itse ainakin aloin lähes nauramaan, sillä minulle tuli mieleen Kolme Iloista Rosvoa - tarina. Kaspar, Kastor ja Murmansk on vain halpa kopio tuosta lapsuuden lempinäytelmästäni. No jooh, kuitenkin tarkoitukseni oli vain yhdistää tähän yhteen kirjoitukseen lähipäivien suomalaiset "löydöt". Viimeisimmät levyt ovat tulleet kaikilta parisen vuotta sitten, joten ei tämä uusinta uutta ole muille kuin ensikertaa kuulijoille - kuten minulle vähän aikaa sitten.

Kaikki kolme bändiä kuulostavat oikein hyviltä ja jatkoa katsellen lupaalta setiltä. Itse ainakin tykästyin ja lähes rakastuin kaikkiin kolmeen. Nousivat heti kovaan soittoon. Ja mainitaas sekin, että jos kiinnostuit niin kaikkien bändien levyt löytyvät Spotifysta, joten sieltä vaan tsekkailemaan lisämatskua. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa kommentoi sen enempää, sillä juuri nyt ei ole mikään kirjoitusfiilis ja huominen pitkän matikan koe painaa hartioita ja olisikin jo korkea aika avata kirja. 

Toivottavasti näistä kolmesta kuullaan vielä. Itse ainakin uskon näin tapahtuvan, mutta odotellaas odotellaas.





17. syyskuuta 2011

Atlas Sound - Te Amo


Vajaa kuukausi sitten Atlas Sound (Deerhunterin laulajan soolo) julkaisi ensimmäisen sinkkunsa tulevalta Parallax levyltä. Ykkössinkku eli Terra Incognita oli koko komeudessaan ihan jumalattoman kova raita. Jos et ole vielä kuunnellut sitä, niin kuuntele se nyt. Se on mahtava. Oikeasti. Te Amossa on kuultavissa vähän Logoksen suuntaista saundia. Ei sillä, että siitä mitään haittaa olisi, sillä onhan Logos todella kova levy. Lisäksi monet tuntuvat yhdistävän biisiä kovin Deerhunterin Helicopteriin. Onhan se kyllä ihan totta, että biisien saundi on aika samansuuntaista.

Kun näiden sinkkujen valossa katsellaan tulevaa Parallax albumia, niin kyllä odotukset on korkealla. No eihän odotuksia voi alaskaan laskea, jos Atlas Sound on julkaissut jo kaksi tajutonta sinkkua. Terra Incognita oli uskomaton mindblow biisi ja Te Amo on sen jälkeen sopiva pirteämpi ja vähän kuin "palauttava" biisi. Hitto, enhän mä osaa kirjoittaa näistä kummastakaan mitään järkevää. Nyt ei vaan suju! Noh, annetaan jälleen biisin hoitaa hommansa.

Ja mainitaas tähän loppuun, että Parallax albumi julkaistaan 8.11

Atlas Sound - Te Amo

16. syyskuuta 2011

Freeman (& Uusi Fantasia) - Tuhatjalkainen

Vaikka nämä aamut ovatkin aina aika kiireistä ajankohtaa blogin päivittämiseen ja olen tavallaan "luvannut" itselleni, etten näitä tekisi, mutta nyt en pystynyt estämään itseäni. Sain vihdoin kuulla Freemanin ja Uuden Fantasian toisen yhteisbiisin Tuhatjalkaisen. Kuulin tästä juttua viime viikolla, kun Jussi Mäntysaari soitti biisin uuden musiikin aamuvuorossaan. Kuitenkin missasin lähetyksen eikä sitä oltu vielä jaettuu nettiin - ainakaan en löytänyt.

Mentiin nyt vähän hakoteille, mutta siis joka tapauksessa nyt tuo biisi on laitettu videon kera meidän kaikkien rakastamaamme Youtubeen! Uusi   ja Freeman on suoraan sanottuna ennalta ehkä eeppisimpiä yhteisprojekteja, mutta se silti todellakin toimii. Liian Myöhään ja Tuhatjalkainen ovat molemmat ihan perhanan kovia biisejä. Pientä Liian Myöhään biisin jäljittelyä saattaisi olla kuultavissa Tuhatjalkaisessa. Ei se kuitenkaan tunnu menoa haittaavan, kun Freeman antaa palaa upeissa puvuissaan!

EDIT: Freeman täytti muuten keskiviikkona 60 vuotta! Terveisin Facebook. Onnea vaan, ei näytä onneksi vielä ainakaan ikä edes painavan.


15. syyskuuta 2011

Kiveskives - Kosketin / Volvo

Sattuukos kukaan muistamaan kirjoitustani Machinae Supermacysta? Joka tapauksessa näin muistin virkitykseksi kyseessä on Sid eli "Nintendo-heviä" soittava ruotsalaisyhtye. No kyllä sitä koto Suomessakin osataan soitella Nintendo-heviä, nimittäin tässä olisi teille Kiveskivestä! Kiveskives pyyhkäisi tänään hieman pölyjä päältään lisäilemällä parit biisit Soundcloudiin. Muuten olisin tämänkin poppoon varmaan kokonaa unohtanut joksikin aikaa.

Mutta Kiveskives on bändi, jota voisi kuunnella ja ihan pelkän nimen perusteella. Ja jopa pitää ihan vain sen nimen perusteella. Onneksi kaverit kuitenkin myös soittavat hyvää musiikkia! Eeppistä, mutta hyvää nintendo-musiikkia. Jos omistaisin NES-konsolin olisin ihan varmasti luukuttamassa tätä biisiä nupit kaakossa ja kuuntelemassa Kiveskivestä. Valitettavasti en omista, joten joudun tyytymään vain tuohon nupit kaakossa luukutukseen.

Tämä on todellakin semmoinen bändi, josta haluaisin lähiaikoina kuulla enemmän. Eli uutta matskua odotellessa kuunnelkaamme Painottomassa Tilassa EPtä.


  VOLVO by KIVESKIVES Kosketin by KIVESKIVES

14. syyskuuta 2011

James Blake - Not Long Now


Se tunne, kun tekee mieli itkeä ilosta, nauraa, huutaa ja seistä päällään yhtä aikaa. "Se tunne"-päivitykset ovat Facebookin syöpä, mutta en voinut vasustaa kiusausta. Joka tapauksessa James Blakelta uutta matskuaaaa! Tätä olen todellakin odottanut kuin kuuta nousevaa kuultuani Jamesin ja Bon Iverin yhteisbiisin Fall Creek Boys Choirin. James Blakesista on nimittäin noussut viime aikoina yksi suurimmista palvonnan kohteistani. James Blake on jotain täysin mieleni mullistavaa. Siinä on vain se "jokin", joka onnistuu aina lumoamaan minut ja viemään tajun kankaalle.

Biisi on sitten jonkun hemmon näppärästi radiosta rippaama, joten lopussa on äänessä radiojuontaja. Älkää ihmetelkö. Biisi on 10. lokakuuta  julkaistavalta Enough Thunder EPltä. Ja muistutetaas, että biisi on radiosta napattu, joten se ei välttämättä ole ihan kokonainen. Omasta mielestäni se ainakin loppuu vähän kuin seinään. Virallista julkaisua odotellessa kuitenkin tätä kelpaa kuunnella. James Blake on mun superhypersuosikkini!

13. syyskuuta 2011

St. Vincent - Strange Mercy


En usko, että ketään täällä kiinnostaa hyvä musiikki, mutta jos nyt olisi joku yksinäinen hölmö tänne sattunut niin ajattelin vain ilmoittaa, että St. Vincent julkaisi tähän mennessä parhaan levynsä! Kaiken lisäki levy on koko ihanuudessaan kuunneltavissa ilmaiseksi Spotifyssa! Huhhuh ja hiiohoi, mikä levy. Käyn iha ylikierroksilla ja olen niin fiiliksissäni tästä levystä, että ei tästä kirjoittamisestakaan tule mitään. Strange Mercy on ihan tajuttoman kova levy!

Kuunnelkaakuunnelkaakuunnelkaa! St. Vincent - Strange Mercy [SPOTIFY]

Justice - Helix


Ehtiiköhän Justice julkaista kaikki biisinsä tulevalta levyltä jo ennen kuin koko levyä edes julkaistaan? Nimittäin viime viikolla tuli Audio, Video, Disco ja eilisiltana Justice julkaisi biisin Helix tulevalta albumiltaan. En vain eilen enää jaksanut rustata mitään ja päätin säästä tämän aamun. Joka tapauksessa Helix on ihan mahtava biisi. Minulta jotenkin meni Audio, Video, Disco hyvin pitkälti ohi, enkä jostain syystä jaksanut siihen kiinnittää oikein minkäänlaista kiinnostusta. Videon katsoin ja biisin kuuntelin, mutta joko se ei vaan iskenyt tai en muuten vain biisistä innostunut. Helix paikkaa loistavasti tuon "Justice-aukon" minussa, nimittäin nopea mielipide biisistä on se, että se on ihan huippu! Tää funkhan on täydellinen mindblow! Itse löysin biisistä paikoitellen vivahteita Civilizationista. Kuulenko ihan omiani? Helix on jokatapauksessa taas astetta menevämpää settiä Justicelta. Ehdoton hyvän mielen biisi. Funk, mahtavat biitit ja Justice, mikä saisikaan paremmalle tuulelle näin aamutuimaan?

Hei, olen Markku ja tykkään Helixista - tykkää sinäkin! (Musta tulis muuten aika loistava Spotify-mainosääni)

Itse levy pamahtaa kauppoihin sitten 25. päevä lokakuuta. Ja älbymi kantaa nimeä Audio, Video, Disco.

Justice - Helix

12. syyskuuta 2011

Gun Lake - June

Jhoo, tämä on nyt vain tälläinen pikainen kirjoitus, sillä olin juuri vetäytymässä pehkuihin. Kuitenkin tuli nopeasti selailtua soundcloudia ja muistin, että törmäsin tähän biisiin vissiin edellispäivänä ja ajattelin, että "täytyypä tehdä myöhemmin tästä kirjoitus". Olin varmaan sillä hetkellä taas kerran "muka" hirveä kiireinen kuten aina ja koska en tehnyt kirjoitusta saman tien, niin unohdin sen kuten minulla tapana on. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? Tai eihän nytkään mistään myöhässä edes olla.

Joka tapauksessa lyhyesti sepustettuna Gun Lake yllätti minut hyvin lumoavalla ja folkmaisella biisillään. Erityisesti tuo kitarakomppi ja kitaramelodiat viehättivät minua kovasti. Siihen vielä kun lisätään hyvä vokalisti, niin ollaan jo hyvän biisin äärellä. Vielä kun biisiin ja lauluun ollaan tuotu hienoa syvyyttä taustalaululla, joka vilahtelee biisissä aina paikoittellen. Sekin on vielä mahtavaa, miten biisi kasvaa koko ajan loppua kohti.

Kaiken kaikkiaan Gun Lake on tehnyt erinomaisen kipaleen. Kyllä tätä kelpaa kuunnella. Markku tykkää!

Lovely Hearts Club Presents: Gun Lake - June by Paper Garden Records

The Rapture - In The Grace Of Your Love [Arvio]


Viime viikolla julkaisunsa sai vuoden odotettuimpiin levyihin lukeutuva New Yorkilaisen Dance-Punk trion The Rapturen neljäs albumi In The Grace Of Love. Odotukset nousivat todella korkealle ensimmäisen sinkun How Deep Is Your Loven myötä. Huhhuh, se biisi on vain ihan uskomaton. Olen koko ajan hehkuttanut sitä kesän yhtenä parhaista biiseistä ja pysyn edelleen sanojeni takana. Etukäteen ennustelin, että koko Gracesta tulee todella kova levy ja pysyn niidenkin sanojeni takana. Lisäksi minulle levy on tarjoiltu minulle lähes täysin puhtaalta pöydältä. Nimittäin edellisestä The Rapturen levystä on jo aikaa viisi vuotta. Itsehän olin siis silloin 11-vuotias, eikä minulla ollut hevon huilun tietoa eikä kiinnostusta, että mikä on The Rapture. Silloin mielestäni Pikku G, Rölli ja Lordi olivat kovimmat ikinä. Eli mitä nyt muiden arvosteluita olen lukenut on ollut hienoa, että olen voinut kuunnella Gracea täysin puhtain mielin ilman mitään kunnollista vertailupohjaa, sillä vasta How Deep Is Your Loven jälkeen olen tutustunut laajemmin vanhaan tuotantoon. Joten en pysty oikeastaan yhtään asettumaan Dance-Rapture enkä Punk-Rapture fanin saappaisiin, mikä on mielestäni positiivinen asia.

Heti alusta asti, kun avausraita Sail Away alkaa soimaan The Rapture tulee ja vetää turpaan niin, että tukka lähtee. Tämän jälkeen Luke Jenner hoilaa biisin loppuun "don't ever look back", siinä vaiheessa viimeistään tajusin, että nyt se on menoa. Biisi päättyy huikeaan puolentoista minuutin free jazzailuun. Olin ihan ekstaasissa. Kun huikea free-jazz sessio ollaan saatu päätökseen on tajunnanräjäytys jälleen todella hilkulla, kun Miss You lähtee soimaan. How Deep Is Your Love sai nimittäin juuri kovan kilpailijan levyn kovimman biisin tittelistä. Miss You on nimittäin ihan tajuttoman kova raita. Siksipä tähän väliin voidaan kuunnella maistiaisena kyseinen biisi.


Erään huomion olen huomannut kuitenkin (vähäisestä kunntelusta huolimatta) The Rapturen edellisen tuotannon ja tämän uuden välillä. The Rapture on musiikillisesti aikuistunut. Aiempien levyjen selvemmin näkyvä punkmainen "hälläväliä"-asenne on selvästi vähentynyt ja nyt ollaan sen sijaan keskitytty enemmän musiikillisiin erityispiirteisiin ja sen "saundin" kehittämiseen. Tämä tuntuu olevan monelle ylitsepääsemätön este. Vähemmän punk, mutta enemmän dance. Jotkut tykkää, jotkut ei.

Levyn ehdoton kohokohta on toiseksi viimeisenä soiva How Deep Is Your Love. Levy kuin kehittyy pikku hiljaa kohti tuota massiivista ja suorastaan huimaa raitaa. En vain saa tästä biisistä ehkä koskaan tarpeekseni. Tai toivottavasti en ainakaan, sillä tämä on jotain niin mahtavaa. Koko levy päättyy rauhoittavaan ja omalla tavallaan jatkoa enteilevään It Takes Time To Be a Man. Minulle jäi lopetuksesta sellainen fiilis, että The Rapture toppuuttelisi tuon huikean How Deep Is Your Loven jälkeen, että ei tässä ole vielä kaikki, mihin me pystymme. Nämä ovat taas näitä hienoja omia fiiliksiäni ja tuntemuksiani, mutta tälläinen ajatus minulle levystä välittyi.

Kokonaisuudessaan In The Grace of Your Love on massiivinen ja suoraan sanottuna mahtava levy. Enemmän dance - vähemmän punk, mutta silti The Rapture se vaan toimii! Sitä janoaa lisää eikä lukuisat kuuntelukerratkaan vielä tyydytä nälkää. Osui, upposi ja kuulostaa joka kuuntelukerran jälkeen aina vaan paremmalta. Olen sanonut tämän jo usein, mutta sanon sen jälleen. The Rapture on mahtava ja Markku-poika rakastui jälleen.

Arvosana: ★★★★☆ / ★★★★★

11. syyskuuta 2011

Stellan Arvostus


On joitain bändejä, joita ei tajua kaivanneensa ennen kuin löytää ne uudelleen. Itselleni on juuri käynyt Stellan kanssa niin. Olin täysin kadottanut Stellan, vaikka Stellalta tuli vasta kuukausi tai pari sitten uusi albumikin. Kohautin vain olkapäitäni ja ajattelin, että "no jaa". Nyt olen kuitenkin viimeiset kaksi viikkoa luukuttanut Stellaa ihan tajuttomasti. Enkä siis edes uutta albumia vaan vanhempaa tuotantoa. Itseasiassa Jokin On Muuttumassa on edelleenkin hyvin tuntematon albumi minulle. En ole vain jaksanut tutustua, mutta nyt olen päättänyt tarttua itsestäni niskasta kiinni, marssia kauppaan ja kahmaista levyn mukaani. Marjan ääni on vain jotain niin ihanaa ja hienoa, se iskee suoraan selkäytimeen. Erityisesti Korkokengät on biisi, jota rakastan yli kaiken. Se vain kolahtaa minuun täydellisesti, en siitä oikein sen enempää osaa sanoa. Onko se sitten juuri tuo Marjan mahtava ääni, joka tekee tuosta biisistä niin loistavan. Mene ja tiedä, mutta siinä biisissä Marjan laulu kuitenkin pääsee valloilleen täydellä teholla. Biisiä kuunnellessa tekee mieli huutaa, itkeä, paiskoa kengät seinään ja kaataa hyllyt. Kuten Stella laulaakin.

Olen uudelleen rakastunut Stellaan!

Stella - Häävalssi [SPOTIFY] (valitettavasti tästä oli youtubessa vain live-vetoja)





P.S. Tietäisikö joku että mikä mikä bändi soitti eilen noin kello 16.30 olympiastadionin edustalla siinä urheilutorin (tjv.) lavalla? Haluaisin kuulla lisää kyseistä bändiä. En ehtinyt kauaa kuunnella, mutta sillä hetkellä soittivat Everybody Need Somebody To Love - biisiä. 

9. syyskuuta 2011

Soft Moon - Total Decay


Noin vuosi sitten San Fransiscolainen Soft Moon (Luis Vasquez) julkaisi debyytti LPnsä. Tänään olemme saaneet maistiaiseksi tulevalta EPltä sen nimikkoraitansa Total Decayn. Itse EP julkaistaan 31. lokakuuta - eli siis Halloweenina spoooooooky. Biisin kuultuanne ymmärrätte, että tämä julkaisupäivä ei taida sattumalta olla halloween. Biisi lähtee käyntiin heti ihokarvat nostattavalla ja kylmiä väristyksiä aiheuttavalla äänellä, johon pian yhdistyy kummitusmainen voihkiva laulu, joka vielä kaiutetaan oikein vahvasti. Kummitushuutoja unohtamatta. Jos kuuntelisin tätä keskiyöllä ja yksin pimeässä hyppisin luultavasti jo pitkin seiniä.

Biisihän on erittäin hieno. Aluksi oli ehkä vähän hankala päästä kunnolla sisään, mutta parin kuuntelukerran jälkeen kuulostaa jo todella hienolta. Ihokarvat nostattavan hienolta. Tässä on halloweenin ykkösbiisi!

The Soft Moon - Total Decay by Hypetrak

8. syyskuuta 2011

Conor Mason - Passing Colours / We Watched The Sky Rotate


Vautsivau ja Bumtsibumbum! Nyt nimittäin Markku-poikaa viedään ilman mitään pidättelemistä. Nimittäin nyt osui kohdalleni sellainen löytö, että aijaijai. Tai ainakin minulle nimi on ihan uusi. Törmäsin vain tänään soundcloudiin jaettuun Passing Colours biisiin ja se oli sen jälkeen sitten menoa. Olen onnistunut jo blogissani totaalisesti ylikäyttämään "rakastaa"-verbin, mutta ei anneta sen haitata, sillä minä rakastuin taas!

Kirjoittaminenkin on vaikeaa, kun olen niin täpinöissäni. Tai lähinnä tunteitani kuvaavien sanojen keksiminen. Yksinkertaisuudessaan tämä on vain jotain uskomattoman kaunista. Biisit leijailevat ihanien kitara- ja pianomelodian saattelemana Conorin laulaessa herkällä, utuisella ja hyvin tunteikkaalla äänellään. Mieti nopeasti joku mielestäsi kaunis kappale. Korota se potenssiin kaksi niin saat Conor Masonin.

Jälleen kerran sanani eivät riitä kuvaamaan tätä musiikkia. Tai en edes pysty keksimään kunnon sanoja. Onneksi musiikilla on sellainen hieno ominaisuus, että jokainen voi kuunnella sitä itse, eikä joudu tyytymään vain toisten (kehnoihin) kuvauksiin.

Tiivistettynä: Conor Mason on mahtava! Pistäkää nimi mieleen! Itse ainakin teen niin ja jään innolla odottamaan milloin saan kuulla hänestä uudelleen. Nyt kuitenkin naattikaamme hienosta ja mahtavasta musiikista!

New Songs by Conor Mason

Ja jos kiinnostuit, niin: http://soundcloud.com/conormason

6. syyskuuta 2011

Girls - Father, Son, Holy Ghost [Album Stream]


Hejsan kaikki poikaset ja tyttöset! Tämä syksy on hienoa aikaa, kun bändit julkaisevat uutta matskuaan ja aina koulusta kotiin tullessa saa ilahtua siitä, että joku bändi on pistänyt taas uudelta levyltään maistiaisia jakoon tai sitten jopa koko levy, kuten Girls.

Ehdottomasti levyn kohokohta on Vomit. Vomit on uskomaton biisi, ja ei vain musiikillisesti vaan muutenkin. Nimittäin aluksi, kun Vomit julkaistiin sinkkuna minulle jäi siitä hyvin ristiriitaiset fiilikset. Biisi vaikutti hyvältä, mutta jokin siinä tökkisi. Ei se vaan uponnut. No nyt, kun tuosta sinkusta on jo aikaa muutaman viikkoa olen rakastunut kyseiseen biisiin. Nyt ymmärrän täysin muiden hehkutukset biisistä. Vomitin kaltaiset biisit, jotka lumoavat kuuntelijan vasta ajan kanssa ovat aina ihan mahtavia. Se on hieno tunne, kun biisi, joka ei aiemmin vaikuttanut kummemin vie sinulta nyt lähes tajun kankaalle.

Ainiin! Levy sitten julkaistaan 13. päivä. Mainitaan sekin vielä.

5. syyskuuta 2011

The New Tigers - Velvet Jam


The New Tigers on tänään laittanut jakoon toisen maistiaisensa 21. päivä julkaistavalta New Tigers debyyttialbumiltaan. Ensimmäinen julkaistu biisi levyltä oli Pocketful of Sand, joka oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava biisi. Hehkutin biisiä oikein olan takaa ja nostin sen kesän parhaimpien julkaisujen joukkoon. Samalla luonnollisesti odotukset levyä kohtaan nousivat.

Velvet Jam iskee hyvin samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Jo ensimmäisellä kuuntelukerralla biisi kuulostaa loistavalta, mutta jokaisen toiston jälkeen alkaa päästä enemmän ja enemmän biisiin sisälle. Samalla alkaa huomioida uusia vivahteita sekä yksityiskohtia biisistä. Jos vielä vähän vertaillaan tuohon Pocketful of Sand biisiin, niin Velvet Jam on energisempi viisu. Edelleenkin biisi liikkuu pitkälti kaiutettujen kitarariffien saattelemana, mutta esimerkiksi kaunis laulumelodia ollaan nostettu tässä enemmän esille.

Mitä tästä enää keksisi sanottavaksi. Jälleen The New Tigersilta loisteliasta musiikkia. Ei kyllä pysty tästäkään biisistä keksiä mitään moitittavaa. Alusta loppuun biisi kulkee ihanan luonnollisesti. Kitarariffit ja kitaramelu ovat aina mahtavaa kuunneltavaa ja siihen kun vielä lisätään kaunis laulumelodia.

The New Tigers on mahtava, Velvet Jam on mahtava ja tuleva levy on ihan varmasti mahtava! 21.9 can't wait!
  The New Tigers : Velvet Jam by Soliti

4. syyskuuta 2011

Biisejä, joista minun on pitänyt kirjoittaa

...Mutta en kuitenkaan ole vielä sitä tehnyt. Nyt päätin sitten kirjoittaa niistä biiseistä, jotka merkinnän arvoisia ovat, mutta en kiireiden, hajamielisyyden tai muun vastaavan syyn takia ole vielä kirjoittanut. Koska biisejä on tulossa useampia, niin tämän pidemmittä puheitta käydään niihin biiseihin käsiksi!


Ensimmäisenä Black Twig, koska odotan tämän bändin tulevaa albumia kovalla innolla ja jännityksellä! Ensinnäkin Swans et Tea EP kuulostaa ihan mahtavalta ja toiseki Nick Trianin luotsaamalta Soliti-labelilta on tullut ja on tulossa niin mahtavia julkaisuja, että tämäkin jo nostaa odotuksia Black Twigia kohtaan. Enkä tahdo uskoa, että Black Twig pettäisi näitä odotuksia. Tulevan levyn julkaisusta ei tietääkseni ole tullut vielä mitään arveluja. Kesäkuussa se oli jo miksattavana Solitin mukaan. Mutta odotellaan rauhassa ja kuunnellaan EPtä!
Black Twig by blacktwigmusic

Pysytään edelleen Suomessa, vaikka heti sitä ei tästä englanninkielisestä räppäristä ei uskoisi. En ole koskaan ollut mikään kova suomalaisten tekemän englanninkielisen räpin ystävä, mutta olen varma että tämä on kuitenkin sen kärkikaartia. Ja vaikka Suomesta tuleekin ylipäätään oikein hyvää hip-hopia ja räppiä, niin kyllä minä nostan The Megaphone Statesin ehkä tämän hetken kovimmaksi suomalaisräppäriksi. Niin tiukka raita tämä Lights on!

Lights by The Megaphone State


Sitten Björkin ja Dirty Projectorsin yhteisprojektin tuottamaa hedelmää. Aina, kun kuulee nimen Björk tietää, että nyt ollaan jonkin mielenkiintoisen äärellä. Ja minä en siis todellakaan ole mikään suuri Björk fani. Kuitenkin tämä on oikein positiivisesti yllättänyt biisi. Tälläistä hyvän mielen musiikkia, sillä aina tämän biisin kuunneltua jää jäljelle iloinen ja positiivinen biisi. Kuitenkin tämä biisi on varmasti sellainen, joka jakaa porukan kahtia. Itselleni tämä kuitenkin kolahti jo ensimmäisellä soitolla.

Dirty Projectors + Björk - On and Ever Onward by DominoRecordCo


Purity Ring on jälleen yksi bändi, joka harvoin tuottaa pettymyksiä. Eikä Belispeak ole tässäkään tapuksessa poikkeus, sillä oikein hienon biisin on tämä kanukki duo väsännyt. Kirjoitusinto alkaa tässä kohtaa jo pikkaisen laantua, joten pahoittelut, etten pysty enää tämän enempää Belispeakista jaarittelemaan. Annan siis biisin puhua puolestaan.

Belispeak by PURITY RING


Girls on bändi, joka on tullut minulle tutuksi vasta viime kuukauden aikana Vomit kappaleen myötä. Vähäsen aikaa sitten Girls yllätti minut jälleen uudella sinkullaan Honey Bunny, joka on aivan mahtava biisi. Vomit ei minua täysin vakuuttanut. Biisi oli massiivinen ja omalla tavallaan hieno, mutta jostainn syystä se ei vain minua säväyttänyt. Siitä jäi vähän ristiriitainen mielipide, mutta Honey Bunny korjaa tilanteen. Biisi nimittäin osui ja upposi 100% heti kerralla. Tuohon edelliseen biisiin verrattuna huomattavasti popmaisempi, joten varmasti myös helpommin lähestyttävä. Joka tapauksessa tämä biisi vakuutti minut! 13. päivä on uutta levyä tulossa, nyt en enää malta odottaa!

Girls - Honey Bunny by pillowjungle

1. syyskuuta 2011

French Films - Pretty In Decadence

Nyt uskallan sen sanoa: Tämä on ehkä kaikkien aikojen levysyksy! Sinetti tälle on French Films, joka aamulla pisti Soundcloudiin kuunteluun jo ties kuinka monennen biisiin tulevalta levyltään Imaginary Future. Tuo tuorein biisihän on siis otsikossakin mainittu Pretty In Decadence, joka nousi suosikikseni tähän asti julkaistuista biiseistä. Olen ollut Pretty In Decadencen kuultuani niin tohkeissani, että olen lähes koko illan kuunnellut vain French Filmsiä. Ja olen vieläkin niin tohkeissani, että en edes keksi sanoja, miten tätä biisiä kuvaisin. Tyydyn yhteen adjektiiviin, joka sopiikin tähän loistavasti: Mahtava!

Jos joku tulee vielä väittämään, että syksyn levyanti olisi huono niin suksikoot kuuseen! Tämän parempaa syksyä ei varmaan ihan heti ole tulossa. Tai jos totta puhutaan, niin tämän parempaa vuotta. Ainakin, kun suomalaisittain maailmaa tutkaillaan. Nimittäin on tulossa: Reginaa, French Filmsiä, The New Tigersiä, Big Wave Ridersiä (EP), Insomniumia ja unohtamatta sitten tietenkään niitä ulkomaalaisia herkkuja, kuten esimerkiksi Opethia ja Kasabiania. Unohtamatta juuri julkaistua Astrid Swania ja moniamonia muita jo alkuvuodesta tulleita. Kyllä tämän vuoden parhaat julkaisut tulevat (tai ovat jo tulleet) suomesta! I'm proud to be Finnish!

Huhhuh, tämä on ihan huikeaa. Ja French Filmsin biisi on ihan huikea! Ja tuleva levy on varmasti huikea! Huikeaa! Ja vielä kerran huikeaa! Kuunnelkaa ja rakastukaa, sillä tämä suomalaista indie-musiikkia parhaimmillaan.

French Films 'Pretty In Decadence' (GAEA Records 2011) by Stupido-Shop Record Store