20. heinäkuuta 2012

Hello Giants - Empires EP


Ala-asteella ollessani kuunneltiin paljon Lordia, The Rasmusta ja sitä mitä Kids Top 20 -ohjelma mahtoi milloinkin luukuttaa. Paitsi minä. Olin jo silloin musiikillinen hylkiö, jonka musiikkimakua ja suosikkiyhtyeitä eivät luokkatoverit tuntuneet oikein ymmärtävän. Jostain kumman syystä tanskalainen indiepop-yhtye Mew ei vaan upponut muihin 10-vuotiaisiin! Tosin en usko sen uppoavan nykyisinkään kuin myös en usko, että luokkatoverini ymmärtävät oikein vieläkään musiikkimakuani sekä hypetyksiäni. Noh, tunne on useimmiten kuitenkin molemminpuolinen. Pointtini nyt kuitenkin oli lähinnä se, että olen jo hyvin monta vuotta pitänyt itseäni Mew-fanina henkeen ja vereen. Viime vuodet olen odottanut uutta musiikkia yhtyeeltä kuin kuuta nousevaa ja riensin toissavuonna kauppaan ostamaan itselleni Eggs Are Funny -albumin lähinnä vain siksi, että kyseiselle kokoelmalle oltiin upotettu myös yksi uusi kappale (Do You Love It?)

Syy sille miksi näin haikeasti aloin muistelemaan ala-asteaikoja on helsinkiläinen nelihenkinen indiepop-yhtye Hello Giants, joka julkaisi heinäkuun alussa Empires nimisen EP:n. Kuten terävimmät saattoivatkin jo oivaltaa pohjustuksellani ajoin takaa sitä, että jätit ovat aika Mew. Ei, nyt ei heristellä asiasta sormea vaan päinvastoin. Hello Giantsin musiikissa on läsnä se sama mahtipontisuus ja utuinen tunnelma, joka luo mielikuvan itsestään leijailemassa ilmassa ohi jylhien lumihuippuisten vuorien. Heleät elektrosoundit, mahtipontinen indierock-kitarointi ja ambient-leijunta sulautuvat timanttiseksi lyhytsoitoksi, jonka jaksaa kuunnella aina sen päätyttyä uudelleen ja joka kerta vähän hämmästyy siitä fiiliksestä sekä erityisesti levyn laadukkuudesta.

Kaikki tämä turha jaaritteluni pitää sisällään tiivistettynä, että Hello Giants on tajuttoman hyvä ja jos musiikki säilyyttää laadukkuutensa jatkossakin tulevat jätit olemaan vielä joku päivä iso nimi. Markku-poika on ainakin myyty.



P.S. Jätit löytyvät myös Spotifysta ja näin ollen heidän kappaleitaan löytyy myös SDL Presents 2012 -soittolistaltani. The end of mainostus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti